torstai 16. marraskuuta 2017

Dreeverien SM-kisat Kuusamossa 10.-12-11.

No nyt on kisaviikonlopusta suoriuduttu ja pikkuhiljaa toivuttukkin.
Siellähän meillä meni paremmin kuin osasin odottaakkaan =D
Sanni nimittäin mestari vm-17 ja Joikusta KVA!!!
Ihan uskomaton oli kyllä fiilis kaiken vastustamisen jälkeen :D
Kisapäivistä lauantai meni Joikulla hieman penkin alle, se ei nimittäin hyvästä yrityksestä huolimatta saanut jänistä liikkeelle ollenkaan.
Sama kohtalo oli kuudella muullakin koiralla kolmestatoista, joten ylösottokeli taisi olla hankala.
Kovaa lunta oli läiskinä siellä täällä, eli lumikelistä ei voinut ainakaan puhua.
Sanni taas onnistui hyvin.
Se sai ensimmäisen matkaan suht hyvin ja ajeli sitä täyden lyhyen 60min.
Keskimmäinen erä oli Sannillakin tyhjä, yöjälkeä ei ollut löytynyt.
Kolmanteen vaihtoivat paikkaa ja sieltä löytyi jänis ajettavaksi.
Sitä Sanni ajeli varmasti täydet 120min.
Minäkin kerkesin seuraamaan suoritusta keskuspaikan isolta näytöltä. Erän lopussa siellä jo porukka epäili(minä mukaan lukien) että Sannilla olisi hukka tullut peltotielle mutta niin sitä vaan voi erehtyä kun itse ei paikalla ole tilannetta näkemässä. Nimittäin jänis oli tehnyt tielle perät ja painellut koko tienpätkän takaisin metsään. Sanni selvitti senkin ja sitten tultiin perävilkkaa saman peltotien läpi suoraan isommalle tielle josta Kimmo sen kytki erän tultua täyteen.
Sunnuntai oli sitten Joikulle ihan loisto suoritus.
Se haki ensin pari tyhjää hakulenkkiä ennen kuin yöjälki löytyi. Ajokin lähti siitä pian lyhyen herättelyn jälkeen.
Jänis pyöritti pientä aluetta käyden välillä meistä 800m:n päässä peltoon tekemässä periä.
Päätinkin ottaa lyhyenä koska pelkäsin kohta ajon alkavan tökkimään jäniksen käytöksen takia.
Kiersimme pellolle autolla toistakautta missä koira oli taas periä selvittelemässä.
Erävalinta osoittautui oikeaksi sillä pelto oli täynnä poronjälkiä ja porotokka tönöttikin muutaman ojan takana koirasta.
Toisella erällä yöjälki löytyi myös pian. Ylösotossa meinasi vain olla Joikulla vaikeuksia, tai ei siinä periaatteessa kauaa mennyt(olikohan yöjölki työskentely n.50min) mutta kun jänis pääsi Joikulta karkaamaan.
Me näimme jäniksen jo 20min ennen kuin ajo lähti. Onneksi se ei tainnut nähdä meitä eikä sillä näyttänyt kiire mihinkään olevan.
Itselle oli kyllä piiiiitkiä minuutteja odotella koiraa paikalle =D
Jänis oli jäänyt "ootille" melko pian ja Joiku pääsi ihan hyvään tuntumaan ajettavasta.
Joiku ajeli siis loistavasti täydet erät, jäniskin nähtiin 7 kertaa.
Sanni taas haki ensimmäiseen tyhjän vaikka taisi sillä tiellä erän alussa joku käry olla, sivuhyppyä vaan ei ollut löytynyt.
Toisen hakuerän alkuun kuitenkin sivuhyppy löytyi ja jänis olikin maate heti tien laidassa.
Ajo kulki hyvin eikä hukkia tullut, siihen täydet 120min.
Toisessa hakuerässä kävi vähän samoin kuin ensimmäisessä. Jälkiä(kaaveita) oli ollut tiellä aamulla, mutta tie oli aurattu sen jälkeen.
No Sanni sen kuitenkin selvitteli suht pian ja ajo lähti herättelemättä läheltä tietä.
Tämän erän loppuun Sannille tuli 8min hukka tielle mikä oli täynnä poron jälkiä. Tämäkin hukka siis selvisi ja ajosta olivat koiran kytkeneet.
Joiku ajeli sunnuntain toiseksiparhaan tuloksen VOI1  95,26pist tullen käyttövaliksi(loppusijoitus 6.).
Sanni ajoi molempina päivinä yli ysikymppiset(95 ja 91,53 pist) nämät riitti hyvin mestaruuteen =D
joka on jo toinen Sannille.

                                           Joiku kuvattavana


                                          M-17 ohjaaja Kimmo ja ylituomari Eeva Hyytiäinen

perjantai 10. marraskuuta 2017

Jänskättää

Paljon on taas kerinny tapahtua tässä välillä.
Joiku on ajellu pitkin syksyä nyt ihan kelpo suorituksin. Parissa kokeissakin on käyty. Kuusamossa se ajeli sulan ykkösen 76 ja rapiat päälle. Rovaniemellä taas kolmosen 59 ja rapiat päälle.
Talveltahan sillä oli 86 ykkönen joten pistin Joikunkin pisteet tyrkylle dreeverien SM-kisoihin Kuusamoon.
Ja niinhän siinä sitten kävi että päästiin molemmilla kisoihin.
Kisoihin valmistautuminen kyllä aiheutti emännälle harmaita hiuksia, sillä Sannin juoksua odoteltiin alkavaksi ja Joiku sekoili valeraskaana vielä paria viikkoa ennen kisoja. Lisäksi vielä minä olen tosiaan nyt loppusuoralla raskaana(1kk laskettuun aikaan) joten toiselle koiralle ohjaajan saaminen oli kysymysmerkki.
Vielä kaksi päivää ennen kisoja 1,5vuotias Onni-poika tuli kipeäksi eikä Sannin ollut juoksuillut vieläkään.
No onneksi perjantaina päästiin matkaan koko porukalla, Onni vielä vähän nuhaisena ja Tarja-täti lähti vielä lapsenlikaksi pojalle joten minä "pääsin" isoine mahoineni Joikulle ohjaajaksi.
Suuren suuria tavoitteita ei nyt ole, vähän on semmoinen olo ettei kmpikaan koirista ole täydessä iskussa nyt ja minä ohjaajana todellakin puolikuntoinen.
Pitäkäähän silti peukkuja, eihän sitä yrittämättä voi onnistua :)
Alla vielä pari kaatokuvaa tältä syksyä. Sannille Oijärveltä 1,5h hyvästä ajosta ja Joikulle tunnin putkiajosta Kuivaniemestä.