Tässä vielä yhteenveto kisan tapahtumista:
Lauantain ensimmäinen jänis kiersi pientä rinkiä. Se nähtiin neljä kertaa.
Toinen oli sitten hivenen liikkuvampaa sorttia. Koko erän sai olla sydän syrjällään että mille tielle se seuraavana ryntää, se nimittäin tykkäsi juosta niitäkin.
Alussa se näytti menevän suoraan isolle tielle mutta onneksi tekikin vain pitkät perät 500m ennen sitä pienemmälle mökkitielle ja palasi takaisin. Toisen tuomarin kanssa lähinnä vain ajeltiinkin autolla ajon perässä ja kuunneltiin ajoa puhelimesta. Toinen tuomari kyllä oli omin korvin kuullut ajon vaikka kilometrissä kauimmillaan oli käynytkin.
Erän lopussa se vielä vetäisi melkein 700m pitkin tietä jonka Sanni ajeli ongelmitta.
Lauantain tulos oli 93,5 pistettä ja se sai sillä piikkipaikan.
Sunnuntain eka jänis oli sitten taas semmoinen syhertäjä. Se nähtiinkin kymmenen kertaa ja pari kertaa vielä missattiin kun katseltiin väärään suuntaan.
Yhteen tienylityspaikkaan tulikin oikea polku mitä pitkin juoksivat kuuteen kertaan edes takas.
Tosi hyvin Sanni kyllä selvitteli jäniksen koukerot eikä höperöinyt yhtään. Oltais kyllä oltu toisen tuomarin kanssa aitiopaikalla sitä todistamassa jos se semmoista olisi mennyt tekemään =D
Loppuun tuli kyllä 9min hukkaa. Siinäkin nähtiin kun ensin jänis tuli meitä kohti pitkin tietä ja vähän ennen oikealle metsään, Sanni kohta ihan oikein perässä. Samalla melkein heti kun Sanni katosi metsän puolelle niin jänis tuli pikkuisen etämpää tielle takaisin, meni sitä 100m ja takaisin oikealle metsään. Ajosyheröä oli siinä vaiheessa siellä jo niin paljon että Sanni hukkasi jäljen metsän puolelle.
Veikkaan että jälki olisi sillä löytynyt kyllä luultavasti vielä kun se tuli siinä erän lopussa ääneti tielle vielä hakemaan eikä ollut kyllä kaukan paikasta mistä jänis tuli takisin tielle. Arvatkaa van oliko vaikeuksi pysyä nahoissaan kun tiesin missä jälki meni mutta auttaahan ei tietenkään saa.
Toinen ylösotto kesti mahottoman kauan, tai ainakin siltä tuntui.
Sekin jänis tykkäsi juosta pienellä alalla. Niin kuulin monessa muussakin maastossa käyneen, liekkö keli semmoinen ettei jänis tykännyt juosta.
Kerran kerettiin se lyhyessä erässä näkemään. Sannin ajoäänestä kuuli että se alkoikin olla jo tosi väsyksissä ja viimeiset 8 minuuttia se ei enää kunnolla edes haukkunut(yksittäisiä vaisuja haukkusarjoja ja ulinaa) vaikka puhtaalla jäljellä menikin, ja hetkeä aiemmin nähtiin ettei se ollut kuin puoliminuuttia jänistä jäljessä.
Onneksi saatiin kaikki puhelimen avustuksella ylös sillä ne saattoivat olla ratkaisevat minuutit. Sunnuntain pisteet 91,01.
Manun lauantai meni ihan överiksi, liekkö ollut kisakuumetta sillä. Kome jänistä se oli ylös ottanut. Yksi niistä ladon alle ja kahdella muulla se oli palannut ekoilta priltä tuhatta ja sataa takaisin(???).
Väsymyksestä tuskin oli kyse sillä se oli vaikuttanut siltä että virtaa olis ollu kuin pienessä pitäjässä, jotakin ihme skitsoilua se oli.
Sunnuntaina Manu kuitenkin paikkasi hiukan tilannetta ja käyttäytyi suht normaalisti.
Huomenna sitten taas reissuun lähtö, kohti Norjaa ja Dreeverien maaottelua...
Ekassa kuvassa Sanni ja palkinnot. Toisessa sunnuntain ekan erän jäniksen polku josta tässävaiheessa olivat juosseet viisikertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti